Kevätretki Korkeasaareen

Ihanat karhukaverukset touhuilemassa ja painiskelemassa.

Eväshetki oli odotettu ja aah missä maisemissa pääsimmekään nauttimaan antimista.

Päästiin itsekin kokeilemaan miltä tuntuu olla häkissä vanhassa Karhulinnassa.

Tavattiin Korkeasaaren karkulainen, jonka seikkailua olimme seuranneet uutisista.

Pehmojen yö päiväkodissa

       

Eskarilaiset toivat omat pehmolelunsa päiväkodille yökylään. Pehmoille tehtiin pehmeät pedit ja laulettiin omia tuttuja unilauluja.

Hyvän yön toivotusten jälkeen jännittyneet eskarit lähtivät kotiin odottaen jo innolla aamun jälleennäkemistä.

Mutta mitä tapahtuikaan kun valot sammuivat, ovet laitettiin lukkoon ja yö saapui...

 

Sadutusta

Iltapäivällä tarinoimme halukkaiden kanssa pienen hetken ennen ulkoilua.

On mukavaa seurata kuinka nämä sadut rakentuvat kuin itsestään.

Mielikuvituksen määrä, into ja luovuus

pirskahtelee läpi koko prosessin,

jossa aikuisen ainoa tehtävä on kirjata kerrottu satu.

Kun lopuksi sadut luetaan ääneen,

on ilmassa jännitystä ja ylpeyttä.

Tarinoiden keksimisessä meitä auttavat esimerkiksi satukivet.

Tässä yksi tämän iltapäivän saduista:

Olipa kerran lintu,

joka tapasi pöllön

ja ne istui puussa.

Kissa oli puun alla.

Kettu tuli.

Kun pöllö ja lintu meni pois puusta,

kissa ja kettu alkoi jahdata niitä.

Ne juoksi jätskikioskin ohi.

Ja talon ohi.

Ja kun olivat päässeet talolta pois,

he saapuivat metsään,

jossa oli tiikereitä ja elefantteja.

Loppu.