Tiede tulee tarhaan

Tiede tulee tarhaan on evoluutioekologi Anna-Liisa Laineen tutkimusryhmän ideoima sarja työpajoja, joissa päiväkotilapset saavat tutustua tieteeseen ja tieteentekijöihin yliopistolla.

Me Susannan esikoululaiset saimme viettää aamupäivän yliopistolla Viikinkampuksella työpajoissa metapopulaatiobiologian huippuyksikön kansainvälisten tutkijoiden kanssa. Päivä alkoi pillimehun ja muumikeksin voimalla ja saimme uudet hienot t-paidat päällemme.

Työpajoissa lapset tekivät oikeita tieteellisiä kokeita. Harjoittelimme pipetin käyttöä, värien sekoittamista ja pienien nestemäärien mittaamista laboratoriossa. Teimme käsien bakteereista tutkimuksen ja saimme viljelyt vielä mukaamme jatkotyöskentelyä varten. Päiväkodissa vertailimme viljelyn tuloksia ja lapset motivoituivat pesemään käsiään paremmin ja ennen kaikkea kuivaamaan ne huolellisemmin.

Tutkimme lämpötilojen eroja ja saimme käyttää lämpökameraa. Päiväkodissamme lokeroiden yläpuolella on jokaisesta osallistujasta lämpökameralla otettu kuva. Varsinkin nenänpäätä olemme yhdessä vertailleet miten se toisilla on kylmä ja toisilla lämmin.

Opimme, että kasvitkin sairastuvat. Tutkimme näitä sairaita kasveja mikroskoopilla ja silmäilemällä kasvia, löysimme niistä mm. härmälaikkuja.

Sarjoitimme ja tutkimme Madagaskarin lantakuoriaisia pinsettien avulla. Koodaamisen alkeisiin tutustuimme ohjelmointipelin kautta, jossa tehtävänä oli saada perhonen liikkumaan.

Perhosrasti oli mieluisin, saimme hoitaa ja syöttää perhosen vauvoja. Uskalsimme pitää kädessäkin täpläverkkoperhosen toukkaa.

Kiitämme ihanasta tiedepäivästä, pienet tutkijat jatkavat tutkimustyötään täällä esikoulussa.

Hämärinkäinen

Päiväkodin maailmassa rutiinit ovat tärkeitä ja usein myös päivän runko koostuu niistä. On aamupalaa, leikkiaikaa, lastenkokouksia, ulkoilua, lounasta, lepoa ja välipalaa, jonka jälkeen päivä jatkuu ulkoilulla raittiissa ilmassa säässä kuin säässä.

Välillä on kuitenkin kiva poiketa rutiineista ja lähteä porukalla retkelle. Mikä olisikaan mukavampi paikka mennä käymään kun Pasilan kirjasto! Kirjastossa on usein satuhetkiä, minne lapset saavat vapaasti osallistua. Matka kirjastoon voi taittua kävellen tai ratikalla, kummin vaan, matkan aikana lapsilla riittää ihmettelemistä. Vaikka Pasila on Susannan lapsille tuttua seutua, on se ihan erinäköinen kun matkan taittaa yhdessä ystävien kanssa.

Eräänä tiistaina lokakuun lopussa lähdimme Mustikoiden ja Mansikoiden kanssa vierailemaan Pasilan kirjastoon, missä meillä oli ilo osallistua satuhetkeen, joka kertoi Hämärinkäisestä, pienestä olennosta, joka kutoo kangaspuillaan hämärää. Herkkä satu kertoi viestin siitä miten hiljentyminen ja kiireen unohtaminen on tärkeää elämässä. Kirjasto oli täynnä lapsia, jotka tähtisilmin katselivat ihmeissään kun taitava esiintyjä , Minna Rinkilä, esitti tarinan alusta loppuun. Lapset pääsivät hienosti osallistumaan myös tarinaan kun Minna Rinkilä osallisti lapsia mukaan esittämällä kysymyksiä.

Kirjastoon tehdyt retket ovat erityisen tärkeitä, koska ne antavat lasten mukaan mietittävää ja pohdittavaa. Usein emme huomaa, miten tärkeää on levätä päivän välissä, edes satuhetken verran. Lepo on lapsille erityisen tärkeää, koska sen aikana aivot kehittyvät ja lapsi saa tauon ajoittain hetkisestäkin päiväkotimaailmasta.

Päiväkoti Susannassa panostamme lasten lepohetkiin päivittäin ja luomme päivän aikana myös lepohetkien ulkopuolelle lapsille rauhallisia piirejä pienryhmissä, ruokailun yhteydessä ja ulkoillessa. Meillä on mahtavat maastot ympärillä, metsä tarjoaa luonnollisen tilan rauhoittumiseen.