Iltapäivällä tarinoimme halukkaiden kanssa pienen hetken ennen ulkoilua.
On mukavaa seurata kuinka nämä sadut rakentuvat kuin itsestään.
Mielikuvituksen määrä, into ja luovuus
pirskahtelee läpi koko prosessin,
jossa aikuisen ainoa tehtävä on kirjata kerrottu satu.
Kun lopuksi sadut luetaan ääneen,
on ilmassa jännitystä ja ylpeyttä.
Tarinoiden keksimisessä meitä auttavat esimerkiksi satukivet.
Tässä yksi tämän iltapäivän saduista:
Olipa kerran lintu,
joka tapasi pöllön
ja ne istui puussa.
Kissa oli puun alla.
Kettu tuli.
Kun pöllö ja lintu meni pois puusta,
kissa ja kettu alkoi jahdata niitä.
Ne juoksi jätskikioskin ohi.
Ja talon ohi.
Ja kun olivat päässeet talolta pois,
he saapuivat metsään,
jossa oli tiikereitä ja elefantteja.
Loppu.
